Elämä palailee vähitellen, mutta vieläkin tuntuu että suonissa virtaa -no, räkä. Saa olla viimeinen tauti tänä vuonna. Viimein päätin, että omaankin syömiseen on nyt tosissaan kiinnitettävä huomiota.
Koskapa oon liikkunut nykyään aika paljon, kilot on pysyneet kurissa, ja olen mässäillyt mielihalujeni mukaan, "luvan kanssa". Maistuneet on viini ja siideri (kertakäyttö on vähäistä, mutta lasillinen illalla on tullut vähän liian tutuksi, kenties toinen muksun nukahtaessa), suklaa, leipä ja jäätelö ovat kadonneet kaapeista. Pastaa on pitänyt tietysti syödä, ihan tankkauksen kannalta, ja kahvia on tullut latkittua vaniljasokerin ja kermavaahdon kanssa. Tykkään kokkailla, ja viikonloppuna luvassa onkin ollut pitkän kaavan illallinen (sitä viiniä?) ja kakku päälle. Jos se ei näy, niin sehän on okei?
No ei. Muistelen nostalgialla raskausaikaa, kun söin uber-terveellisesti ja kilon vihanneksia päivässä, enkä ollut ollenkaan sairaana. Kun oma suu oli myös muksun suu, tuli katseltua ravintosisältöjä paaaaljon tarkemmin. Joten nyt riitti, aika vaihtaa pulla omppuun. Ja muistaa napata se D-vitamiini. Näin alkuunsa loppukuun terveyskokeiluna vaihdettakoon jokapäiväinen välipala paahtoleivästä hedelmään ja pähkinöihin.
Tulipa heti terveempi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti