Suomessa tunnutaan joskus suhtautuvan hieman varautuneesti hymyilemiseen -saatika hyräilemiseen- julkisella paikalla. Hymyillään silti sateellakin, jos vain siltä tuntuu! Erinäiset pikkujutut ovat pelastaneet tänään oman päiväni, eikä se ole vielä puolessakaan (yritän muistaa tämän, jos iltapäivällä sattuisi jotain ikävää). Pieni ahdistus, joka jostain syystä on jo pitkään vaivannut, on tästä päivästä pois ja olo on vapautunut taas. Niinpä kuljin kaupungilla hymy päällä, pari ihmetystä ja pari hymyä sain takaisin.
Muistan itse vieläkin päivän monen kuukauden takaa, jolloin ikävässä ruuhkakelissä vastaan tuli niin mahdottoman leveästi hymyilevä ja hyvää tuulta puhkuva mies, että sama hyvä tuuli tarttui hetkessä minuunkin, vaikka vain ohitin hänet kiireisellä kadulla sanaakaan sanomatta :). Oli vain niin ihanaa huomata, että jollekulle tapahtuu joka päivä jotakin mahtavaa (ei mietitä niitä ikävämpiä juttuja, kun ei se auta asiaa eteenpäin kuitenkaan). Eihän siis piiloteta iloa ja positiivisuutta, kun ei sitä kai syyssynkkyydessä liikaa ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti