Puolimaraton!

 Ohi, viimein, onnistui, oli ihanaa :).

 Varauduin tuplaburanalla, taskuburanalla ja huonolla asenteella (varmana sattuu niin maan pirusti sattuu, no onneks se ei kestä yhtä pitkään kuin synnytys. Ai hemmetti että synnytys sattuu ja pitkään!)

Kroppa palkitsikin ihan yllättäin letkeällä lenkkifiiliksellä ja reilusti ali tavoitteeni olevalla ajalla (joka siis on huono kaikilla muilla mittareilla, mutta tässä nyt vaan on oma arvio se tärkein). Juoksu oli koko matkan älyttömän kivaa, loppukiriin riitti reilusti voimia, eikä sattunut missään vaiheessa.

Paitsi tietty eilen ja tänään. En meinaa päästä lattialta leikkimästä ylös. Mutta ei se tänään haittaa, kertoo vain että tosissaan tehtiin.