Niinpä siis minäkin.
Kuka olen? Vähän kyllästynyt ikiopiskelija-mamma, jota alkaa ahdistaa lähestyvä kolmikymppisyys ja olematon ura. Dämnet. Postiivista elämässäni on ihana muksu (on on!) mukava mies (silloin tällöin tullaan ihan toimeenkin) ja terveys, joka tähän asti on ollut hyvä. Kämppäkin päätyy positiivista listalle: Nykyisessä kirjoitusnurkkauksessani on kulmaikkuna, josta näkee kolmen kilometrin päähän. Oih. Tai siis oih!, rakastan ikkunaa vilpittömästi.
Luonteeltani olen ihan kiva mutta vähän turhan helposti syttyvä eli lyhytjännitteinen, listalta löytyy mm. neljä pääainetta (näyttää karmealta uloskirjoitettuna) ja kymmenen työpaikkaa ja kaksi kuukautta kestänyt vatsatanssiharrastus. Pinna on tosin onneksi hieman pidentynyt iän myötä.
Mikäli blogista tulee yhtään sellainen kuin ajattelin, kirjoittelen tänne yrityksistäni parantaa eloani, toivottavasti jossain vaiheessa päätyeen johonkin sanoista vakityö/yritys/kokopäiväinen. Tai sinnepäin. Ikä alkaa uhata fyysistä olomuotoani rapistumisella, joten monenmuotoisia hyvinvointiprojekteja on luvassa myös. Kuukauden päästä voin toivottavasti liittää tekstiin sanat puolimaraton ja maali. Elämäntaito-oppaita on hauskaa testailla käytännössä, niistä arvioita kenties siis. Häsläystä.
2 kommenttia:
Oi, tuo ikkuna kuulostaa upealta! Ei ole pitkä aika siitä, kun ystäväni kanssa puhuimme, että hyvä näkymä kirjoituspöydän ääreltä on ehdottoman tärkeää luovuudelle. Meillä kummallakaan sellaista ei tällä hetkellä ole!
Löysin tänne Blogilistan uusien blogien listalta. Mukavasti samankaltaisia juttuja kuin omassa elämässäni. Blogin nimestä jo arvasin, että tämä taitaa kuulua lukulistalleni jatkossa.
Hei ja ihanaa, kun jätit kommentin :)! Blogistasi tykkäsin myös, toivoinkin juuri että näin ehkä löytyisi uusia ajatuksia ja inspiroivia tyyppejä.
Edellisen asunnon seinämaisemaa katseltuani tuo ikkuna on arvossaan; samaa olen miettinyt usein itsekin, jos näkymä on lähelle tahtoo ajatuskin tyssätä, hyvä näkymä jättää luovuuteen tilaa.
Lähetä kommentti